Edellisestä kunnon opiskelupostauksesta on taas vierähtänyt aikaa, joten ajattelin, että nyt olisi aika taas kertoa hieman kuulumisia yliopistolta! Jos tässä vedetään syyslukukauden nauhoja yhteen voin sanoa, että enää kaksi kurssia loppuun ja aloitan virallisesti maisterivaiheen opinnot. Vaikka tosiaan sain keväällä jo kandin palautettua, roikkui vielä muutama kauppiksen aineopintojen kurssi to do- listalla ennen virallisia papereita. Nyt nekin alkavat olla kasassa ja enää tämä yksi kurssi plus tammikuussa alkava rekrytoinnin kurssi ja saan haettua paperit virallisesti ulos! Minulla on mennyt siis pikkaisen pidempään näiden kandiopintojen kanssa kuin opintoputken mukaan, mutta se on ihan inhimillistä kun samalla käy töissä.
Niin, sitten tullaankin siihen aiheeseen, että mitäs maisterivaiheessa - en edelleenkään oikein tiedä. En tiedä, minne suuntaan pitäisi lähteä. Jatkaako oman alan maisteriohjelmassa vai hakeako ihan toiseen kouluun ja toiseen maisteriohjelmaan? Olen juuri menossa harjoitteluseminaariin myös hieman selventään päätäni näiden ajatusten kanssa ja pohdin, että tekisin harjoittelut vähän erilaisille tahoille, jotta saisin selville mikä mun juttuni loppupeleissä sitten on. Olen myös haastatellut eri alojen ammattilaisia ja käynyt vierailemassa, jotta saisin ihan todellista kuvaa siitä, mitä eri ammattien toimenkuvaan sisältyy.
Mitä pidemmälle opinnoissa mennään, sitä enemmän alkaa miettiä omaa kutsumustaan ja vähemmän esimerkiksi palkkausta. Paljon olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia siitä, millaisten organisaatioiden arvoihin omat arvoni sopisivat, millainen olen työntekijänä ja millaisissa töissä saan kokea merkityksellisyyden tunnetta. Oikeastaan kaksi todella erilaista maailmaa taistelevat mielessäni keskenään siitä, kumpaan suuntaan lähtisin. Jos valitsee toisen suunnan, onko toisen suunnan ottaminen myöhemmin työelämässä jo mahdotonta? Entä jos valitsenkin väärin ja alkaa kaduttaa?
Toisaalta ajattelen, ettei vielä ole mikään kiire valmistua tavoiteajassa - ollaanhan tässä vasta 21 vee, alempi korkeakoulututkinto (melkein) taskussa ja kaikki ovet edelleen avoinna. Yksi vaihtoehto tosiaankin on, että haen täysin eri alalle lukemaan maisterintutkintoa. Kyllä, en olisi uskonut vielä opintojen alussa sanovani tätä ääneen, mutta tältä nyt tuntuu. Jos tuohon ratkaisuun päädyn, luen kuitenkin ko. aineen perus- ja aineopinnot ensin tässä omalla alallani ja sitten vasta haen vaihtoa - tämä toisi opintoihin lisää kestoa noin 1-2 vuotta. Tai sitten voi olla etten haekaan, jos mieli ehtii (taas) muuttua välissä. On se suurien päätösten tekeminen niin vaikeaa! :D
Pitkästä aikaa hieman pohdiskelevampaa tekstiä tänne blogiinkin, nimittäin toivoisin saavani teiltä lukijoilta hieman apuja näissä pohdinnoissa. Miten olette itse päätyneet valitsemaan esimerkiksi sivuaineopintonne ja urapolkunne? Teittekö harjoitteluja useampaan paikkaan? Millä teitte päätöksen siitä, onko tekemänne työ omien arvojenne mukaista? Kommenttiboksi on avoin kysymyksille ja keskustelulle!
"Paljon olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia siitä, millaisten organisaatioiden arvoihin omat arvoni sopisivat, millainen olen työntekijänä ja millaisissa töissä saan kokea merkityksellisyyden tunnetta. "
VastaaPoistaHienoja ajatuksia, jollaisia itsellänikin oli aikanaan... kunnes todellisuus iski päin kasvoja valmistumisen jälkeen. Kuinka monta tuollaista yritystä on, jotka sopivat kriteereihisi, ja millä he todennäköisyydellä he palkkaavat juuri sinut ja juuri itsellesi sopiva tehtävä on avoinna? En sano, etteikö omia ihanteitaan olisi hyvä miettiä, mutta kannattaa myös varautua siihen, että jostain on joustettava. Oma kokemusteni pohjalta kadun, että aikoinaan valitsin ideaalilta kuulostavan pääainevaihtoehdon työllistävämpien sijaan.
Toisaalta susta en ole kovin huolissaan, susta huokuu vastuuntuntoisuus ja se, että osaat tehdä asiat oikein ja päädyt sinne, minne haluatkin (toisin kuin meikäläinen kröhöm).
Tuossa ehkä ilmaisin itseäni vähän huonosti, mutta viittasin näillä arvoilla lähinnä kokonaista alaa, en niinkään yksittäisiä yrityksiä kohtaan. Toisin sanoen - on kaksi täysin eri ääripäissä olevaa urapolkua, joista en tiedä kumpi sopii omaan arvomaailmaani ja kumpaa kohti lähden hakeutumaan. Toisella työllisyys on lähes taattu ja toisessa taas täytyy brändätä itseään enemmän ja osata löytää se oikea paikka... Vaikeita asioista, mutta eiköhän tämä tästä. Työllistyminen on kuitenkin kaiken a ja o, joten senkin täytyy ehdottomasti olla ykkösprioriteettien joukossa. Kiva kun tulit jakamaan oman kokemuksesi! :)
PoistaMikä ala se on, joka ois sulle se "täyskäännös"? Jos sillä alalla on lähes taattu työllisyys (kuten sanoit ylemmässä kommentissa), uskon että samainen ala tarjoaa myös tosi erilaisia työmahdollisuuksia, joten sanoisin, että uskalla! Kuulostaa tosi järkevältä tuo, että lukisit ensin sen alan opinnot oman alasi "alla" ja vasta sitten hakisit vaihtoa. Tuntuu, että sillä tavalla sulla ei ole tosiaan oo ainakaan mitään hävittävää :) ja tosiaan, oot 21, tässä on aika hyvin aikaa tehdä myös valintoja, jotka ei välttmättä tunnukaan loppupeleissä ihan omalta :D
VastaaPoistaKyllä, näin juuri ajattelin mahdollisesti tehdä :) On tässä oikeastaan koko elämä aikaa oppia, kokeilla ja vaihtaa suuntaa. Kuten meillä aikuiskasvatustieteellä sanotaankin, ovat elinikäinen oppiminen ja jatkuva itsensä kehittäminen merkittäviä tekijöitä nykypäivän työelämässä :)
PoistaTosi samoja mietteitä ollut täälläkin! Oon kans just samassa tilanteessa, että sain kanditutkinnon just pakettiin ja nyt pitäisi päättää mitä tekis ton maisteritutkinnon kanssa... aika menee hirveetä vauhtia, kun tuntuu, että vasta oli kaikki vielä avoinna ja nyt pitäisi jo oikeasti tiettää mitä sitä elämällään (edes suunnilleen) tekis :D nä oon pallotellut jatkaisko tätä samaa, hakisko kauppiksen maisteriohjelmaan tai ohjausalan maisteriohjelmaan. Oon koittanut vaan ajatella, että ei pidä liikaa miettiä tulevaisuutta, vaan tekee sen mikä nyt tuntuu hyvältä. Suuntaa voi aina vaihtaa ja opiskella lisää!
VastaaPoistaLaita mulle viestiä jos tarviit vertaistukea pohdintoihin, oon samassa veneessä :D
- Iina
Ihanaa Iina että tulit kommentoimaan! Huojentavaa kuulla, että myös muita on samassa veneessä ja en ole yksin näiden ajatusten kanssa :D Laitellaan ihmeessä viestiä ja pohdiskellaan, mitä jatkossa meinataan tehdä!
Poista